|
|

维京:
是对北欧的海盗民族的称呼,他们粗暴,敏捷,视死如归,他们有取之不尽的神话,取之不尽的力量。
Raunioilla反复的主旋律勾勒出一部史诗的概型,承前起合,从愤怒之起到龙卷风般的扫荡,然后归于温和的唱诗,正如一场战争.战争永远是一个伤心的主题,它永远不是一个个体的事情,它有关民族,有关生存,但是留下的只有歌谣和对它远远的想象和猜测,只留给后人悲伤的想象~
Rauniolla
Kuun vielä varttuessa
kulki kuiskaus päällä veen kaukaa.
Aallot levotonna löivät
vasten sateen pieksemää rantaa.
Kauan hiljaisia lienneet
salot alla pohjoisen taivaan.
Vain yksinäinen vire tuulen soi.
Keihäs karhunkaatajan
maassa saaliin vierellä vartoi
vaiti suurta laivaa saapuvaa.
Ei kukaan tiennyt nähdä sarastukseen
ja päivä laski taas.
Kuulkaa huuto korppien
halki taivaiden,
näin saapuu tuho jumalten
maailmaamme.
On tullut se aika jolloin auringon pyörä
veren vuodatuksesta katkeaa.
Liput kauniit liehuen
airut rantakiville astuu.
He miekoin meitä tervehtivät,
vapaudesta puhua saavat.
Loimet vieraat yllänsä
puiseen ristiin veriveli tarttuu.
Hän suden mahdin mielii taltuttaa.
Keihäs karhunkaatajan
vastaan käärmekieltä nyt nousee
ja iskee läpi kurjan sydämen.
Vaan eivät sankarit enää nouse raunioille
ja laulumme tuuli vie.
Kuulkaa suru metsien
halki aikojen,
on pyhät kivet kaadettu
ja kansa voipunut.
Valtaa kuoleman sylistä
uhmaa teräs välkkyen.
Tuoni käsissä jumalten,
maine miehen ikuinen.
Jo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät
ja syyttömien sielut tuomitaan.
Kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme,
vaikenevat tuhannet edessä murhaajan.
Kirveenkuva rinnalla
karhun lailla taistellen,
Ukon voima sydämessä
vielä kaatuu viimeinen.
试听 |
评分
-
查看全部评分
|